Jonathan,

Fin&S Mva Zaraque's End Of Limits

27.9.2001-24.2.2011

Nuku rauhassa rakas. Kiitos että sain jakaa elämäni parhaat vuodet sinun kanssasi.

Laumanjohtaja on poissa. Eilen oli varmasti elämäni raskain päivä tähän mennessä. Jonathan on kärsinyt munuaisten vajaatoiminnasta viime syksystä lähtien, ja tämän vuoden puolella sen tila huononi todella nopeaan tahtiin. Dialyysi ja munuaisen siirto olisi ainoa hoitokeino sairauteen, mutta koirilla ei kuitenkaan vielä realistinen, joten kohtaloksemme jäi seurata rakkaan perheenjäsenemme kuihtumista kun ruokavaliohoito ainoastaan ehkä jatkoi vähän elinaikaa. Vaikka väistämätön oli tiedossa ja odotettavissa jo viimeiset viikot, oli oikean hetken päättäminen ja Jonathanista luopuminen vaikein asia jonka olen joutunut kohtaamaan. Jonathan oli ensimmäisestä pentueestamme, ja sen kanssa tutustuimme juoksuharrastuksen ihanaan maailmaan, sekä radalla että maastoissa. Jonathan oli tunnettu lehmän hermoistaan ja herkkupersoudestaan. Juoksukilpailuissakin se jaksoi makoilla riehumatta ja rauhassa odotellen omaa vuoroaan, ja sen kanssa käytiin lämmittelemässä ilman hihnaa, mutta heti kun astuttiin radalle siinä syttyi sitkeä metsästäjä. Vielä viime talvena eräs ohitsemme ajanut moottorikelkkailija kävi kiltisti palauttamassa Jonathanin noin puolen kilometrin ajojahdin jälkeen, eli moottori ja lujaa pakeneva "saalis" saivat vietin laukeamaan vielä vanhoilla päivilläkin, vaikka kisaaminen loppui jo 6 vuotta sitten.

Pöydältä mariskoolista sen sijaan hävisivät välillä mystisesti kohvehtikarkit, joiden paperikääreet oli sievästi avattuna astian ympärillä. Munkkivarkaistakin Jonathan yllätettiin yöllä. Lastemme kanssa se jaksoi aina painia kärsivällisesti, vaikka lasten otteet ei aina olleet varmaan sieltä hellimmästä päästä. Esikoisemme lempinukahtamispaikka olikin koiran sänky ja Jomppe tyynynä. Taisipa olla lastemme ensimmäisten sanojenkin joukossa "Jomppe". Laumassa Jonathan oli hiljainen johtaja, sen ei tarvinnut koskaan komentaa laumaansa, mutta kaikki kunnioittivat sitä, myös vierailevat koirat. Onneksi ihanat muistot jäävät sydämiimme, niitä ei kukaan voi viedä. Kaipaus on ääretön, mutta toivottavasti se aikaa myöten helpottaa.