maanantai, 23. tammikuu 2012

Uusi blogi

 
 
Uusi blogini löytyy osoitteesta http://zaraques.blogspot.com/
 
Blogini kirjoitukset on viime vuonna tehneet syrjähyppyjä enemmän rakentamisen ja sisustuksen suuntaan, ja sitä perheemme arki on viimeiset pari vuotta jo ollut. Koiraharrastus ei suinkaan ole jäämässä pois blogista eikä tietenkään elämästämme, mutta lapsiperheen arki ja rakentaminen ovat nyt toistaiseksi vieneet aikaa aktiiviharrastamiselta. Siirryn siis rustailemaan juttuja uuteen osoitteeseen ja uudessa blogissa aionkin laajentaa suosiolla kirjoittelun aihepiiriä, jotta sukulaisetkin saavat enemmän kaipaamiaan lasten kuvia ja kuulumisia, ja ystävät niitä sisustuskuvia. Yhtään lisää tunteja ei vuorokauteeni ole ilmaantunut, joten jatkan kirjoitustahtia edelleen sillä fiiliksellä että kirjoitan silloin kun on aikaa ja sanottavaa. Tervetuloa siis vanhat ja uudet lukijat!

 

keskiviikko, 14. joulukuu 2011

Valkeampi joulu

Tällä hetkellä vesi tippasee räystäiltä, joten nähtäväksi jää onko meillä valkea joulu Keminmaassa. Lunta ehti kuitenkin sataa sen verran paksun kerroksen että eiköhän tuota vielä lisääkin saada ennenkuin musta maa alkaa pilkottaa. Otsikolla viittaan kuitenkin siihen millainen tunnelma täällä nyt vallitsee. Synkästä marraskuusta on päästy viimein yli. 

Rakkaista rakkain mummokoiramme Iisa lähti tuonpuoleiseen kuukausi sitten. Iisalla oli pitkittynyttä ripulia, ja diagnoosin mahasyövästä, joka oli levinnyt myös ohutsuoleen, saimme vain kaksi viikkoa ennen loppua, joten kaikki tapahtui niin nopeasti ettei ajatukseen elämästä ilman Iisaa oikein ehtinyt tottua. Toki olimme tietoisia että viimeisiä vuosia vietetään yhdessä, olihan Iisalla ikää jo 12,5 vuotta, mutta tuntui että Iisa oli kesän jälkeen paremmassa kunnossa fyysisestikin kuin muutamaan vuoteen, ja ajattelin sen elävän kuitenkin vielä muutaman hyvän vuoden. Viimeiset päivät olivat kuitenkin jo kivun kanssa kamppailua, joten Iisasta luopuminen ei ollut samanlaista epäröintiä ja epätietoisuutta oikeasta hetkestä kuin mitä oli Jonathanin kanssa viime helmikuussa.

Suru on siis väistymässä ja hymy nousee väkisinkin huulille kun ajattelen edesmennyttä Iisaamme. Vitsailimme usein tuttavapiirissä että Iisalla on monta elämää kuten kissoilla, ja laskimme kuinka mones oli menossa. Kerrompa pienen tarinan sen useasta elämästä. Iisahan tuli meille suloisena pienenä nyyttinä parin kuukauden ikäisenä. Iisa oli pentueensa ainoa tyttö, joten se oli varmasti jo pentulaatikossa käynyt kovat kamppailut oikeuksiensa puolesta poikalauman keskellä. Nelikuisena pentuna se joutui ensimmäiseen vastoinkäymiseen, kun toinen koira juoksi sitä päin, ja Iisalta repesi nivelsiteet takajalan kintereestä ja polvesta. Vaihtoehtona oli joko vaativa leikkaus jonka onnistumiselle ei ollut mitään takeita, tai puolen vuoden hihnalenkit ja jalka paketissa koko ajan. Valitsimme jälkimmäisen, vaikka kurjalta tuntuikin whippetin lapsuuden kuluessa ilman hepuleita ja rallaamista. Jalasta tuli kuitenkin ihan kelpo normaaliin elämiseen, vaikka kinner oli jäykistynyt hieman vinoon eikä taipunut kuten normaali, ja Iisa istui koko elämänsä toisella kankulla. Kahden maan muotovaliokin siitä valmistui helposti, vaikka muutamat huomautukset "lerpattavista" kintereistä saatiinkin. Vain juoksu-ura kilpailumielessä siltä kiellettiin kokonaan.

Yksi juhannus vietettiin päivystyksessä Iisan juostua uintireissulla rantakaislikossa piilotelleeseen ankkuriin, josta törrötti paksu harjateräs. Piikki upposi Iisan rintaonteloon, ja oli todella millien päässä ettei se osunut sydämeen tai puhkaissut keuhkoa. Rytäkästä selvittin muutamalla tikillä ja antibioottikuurilla. Iisa kävi läpi kolme suurta leikkausta, yhden hätäsektion, yhden maitorauhaskasvainten poiston ja kohdunpoiston, jossa myös samalla poistettiin maitorauhaskasvaimia. Se kasvatti maailmaan kaksi pentuetta, joista ensimmäisessä oli 6 pentua, ja jälkimmäisessä hiukeat 11, joista 3 kuoli jo kohtuun tilanpuutteen vuoksi, ja senkin pentueen se hoiti huolellisesti ja rakkaudella vaikka synnytti ensin normaalisti 3 pentua, loput jouduttiin leikkaamaan komplikaatioiden vuoksi, ja Iisa oli rankasta synnytysrupeamasta itsekin heikossa kunnossa. Samoin se oli ensimmäisenä ottamassa vastaan synnytyslaitokselta kaikki kolme lastamme, ja huolehti aina laumastamme. Se ehti asua kanssamme seitsemässä eri osoitteessa, ja koti oli aina siellä missä mekin olimme. Olen onnellinen nyt että se ehti asettua vielä tähän uuteen ja toivottavasti lopulliseen kotiimme, jonka pihatuomen alle Iisa sai myös viimeisen leposijansa. Iisa oli aina sitkeä ja itsepäinen, oikea leijonaemo. Sen motto oli aina elää ja mennä täysillä eteenpäin, vastoinkäymiset olivat vain hidasteita. Iisa jätti varmasti lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin jotka sen persoonan tunsivat. Iisalla oli sydän puhdasta kultaa.

Ihmeellistä sattumaa kyllä, samana päivänä kun saattelimme Iisan viimeiselle matkalle, tuli Iisan tytär Inka meille. Perheen lapsella oli allergia äitynyt niin pahaksi että Inkalle oli pakko etsia uusi koti. Inka on luonteeltaan yhtä rakastettava kuin emänsäkin, ja olisin mielellään voinut pitää sen itselläni, niin hyvin se sopeutui meidän laumaankin, mutta onneksi Inkalle oli monta hyvää kotia tarjolla, joista yritin miettiä parhaan valinnan. Inka pääsi Nuutin siskon, Kanelin seuraksi asumaan Haukiputaalle. Toivoin tekeväni asiassa kaksi hyvää kerralla, koska Kanelikin oli kaivannut kovasti whippetseuraa, ja Inka tarvitsi ehdottomasti myös leikkiseuraa, koska se oli jo muutama kuukausi aiemmin menettänyt oman koirakaverinsa. Hyvin on Inkalla ja Kanelilla alkanut yhteiselämä sujumaan, toivottavasti saan tytöistä jotain yhteiskuvaa myöhemmin tänne blogiinkin. Muutama kuva kuitenkin Inkasta meillä:

Inka osasi pitää jöötä meidän rasavilli-Nuutillekin

 

Nuorimmilla synkkasi parhaiten, vanhemmat yrittää kipittää perässä.

 

Ja Inkan ei pitänyt juuri välittää leluista. Meillä sai aika äkkiä puputkin kyytiä.

 

Mukavaa joulunodotusta kaikille blogin lukijoille! Itse ainakin odotan joulua aivan innoissaan, koska olen kuullut vähän huhuja että joulupukki muistaisi minua tänä vuonna aivan erityisellä Canonin paketilla... Lupaan olla kyllä ensi vuonnakin yhtä kiltti!

 

tiistai, 11. lokakuu 2011

Sisustusta osa II

Saimme kuin saimmekin yläkerran valmiiksi kuukausi sitten, joten yleisön pyynnöstä (kiitos Tiina Y. kun jaksoit painostaa  ) otin viimein itseäni niskavilloista kiinni ja kuvasin yläkerran sekä aiemmasta kuvakavalkaadista puuttuneet tilat. Pahoittelut taas kuvien laadusta, joko kamerani tai minä en pysty parempaan. Otan mielelläni vastaan suosituksia perusteluineen kommentteihin kohtuuhintaisesta järkkäristä monikäyttöisellä putkella...

Aloitetaan kierros koirien huoneesta. Siellä sai viimeisen leposijansa meidän vanha

sohvamme, joka onkin otettu ilolla vastaan.

Huoneessa on tietysti oma uloskäynti ja vesipiste. Täällä saadaan toivottavasti

pikapuoliin hoidella pentujakin.

Tässä meidän ratkaisumme tilanteisiin joissa koirat

pitää saada suljettua omaan huoneeseensa. Näin

ne eivät ole kuitenkaan täysin eristyksissä.

Uusi palvelijamme, ja olohuoneestakin kehtaa jo ottaa kuvan.

Olohuone-erkkeri toiselta suunnalta.

Kodinhoitohuone, joka toimii myös vauvanhoitohuoneena tällä hetkellä.

Ja toisen seunustan kaapit. Pesutorni odottaa vielä kaupassa...

Uloskäynti sivuterassille, ja pesuhuoneen ovi.

Tämä alakerran huone oli aiemmin oma makuuhuoneemme, mutta olemme muuttaneet toistaiseksi yläkertaan,

ja sisustaneet tämän vierashuoneeksi, ja pikku-miehen tulevaksi leikkihuoneeksi.

Myös tyttöjen tietokone on sijoitettu huoneeseen jotta sen käyttöä on helpompi valvoa alakerrassa.

Portaat

Yläkerran aula

Parvekkeelle kulku

Vaatehuoneen ja pesuhuoneen ovet, joihin siis käynti aulasta. Vasemmalla tyttöjen huoneiden ovet.

Oma makuuhuone

Huoneen toinen pääty. Vanhat huonekalut toimittaa vielä sisustuksen virkaa, mutta suunnitelmissa on kaikennäköistä uutta...

Kiian huone, ja lempiväriä käytettiin "punaisena lankana".

 

Ikeassa on taas käyty peräkärryn kera.

Neean lempiväristäkään ei liene epäselvyyttä, koulupöytiä lukuunottamatta aikalailla

identtiset kalusteet tytöillä.

 

Ja viimeiseksi vielä koti joka toivottaa tervetulleeksi. Maalausurakka siirrettiin suosiolla ensi kesään, terassit vaan maalattiin kun olivat puupinnalla.

maanantai, 15. elokuu 2011

Kitin loma Lautiosaaressa

Kiti oli meillä taas perinteisellä "mummolareissulla" useamman viikon heinä-elokuussa. Lomaan liitettiin tietenkin myös muutama näyttely, joista Oulun vsp sertin ja cacibin kera oli menestyksekkäin, mutta lisäksi Kiti sai kotiinviemisiksi mm. vara-cacib ja vara-serti ruusukkeita, joten ei huono saldo. Kitin mielestä lomassa oli parasta kuitenkin Nuutin kanssa rallailu ja uiminen,  ja siitä sisarukset ottivatkin kaiken ilon irti. Meille tuli Kitin loman aikana myös kaksijalkaista perheenlisäystä, kun poikavauva syntyi perheeseemme heinäkuun lopulla. Kiti oli vauvasta aivan onnessaan ja oli vähän yli-innokaskin hoituri. Se olisi halunnut nukkua samassa sitterissäkin vauvan kanssa.

Nuutti valioitui Oulussa heinäkuun puolessa välissä, joten meidän osaltamme näyttelyt ovat varmaankin tämän vuoden osalta käyty. Nuutti ei ole koskaan viihtynyt kehissä joten se jäänee ainakin osa-eläkkeelle näyttelyistä, ja keskittyy nyt juoksu-uraansa. Lumi taas keskittyy suunniteltuun mammalomaansa odottelemalla juoksujen alkamista. Sen mystinen jalkavaiva näyttää nyt olevan päällisin puolin selätetty, mutta en ota riskiä juoksuttamalla sitä nyt syksyn kisoissa ettei vaiva uusiudu.

Eilen kuulin Turusta mahtavia uutisia, kun Nuutin Vanja-veli oli saanut ensimmäisen sertinsä näyttelyistä. Onnea vielä Millalle ja Rikulle! Aika monipuolisesta pentueesta on kyse kun kaikki kolme harrastavaa sisarusta ovat saaneet sertejä sekä maastoista että näyttelyistä. Vanja sai myös vasta ratakirjansa valmiiksi juostuaan koejuoksut läpi, ja Sulo-veli on kovaa vauhtia menossa samaa tavoitetta kohti. Myös Kiti on treenaillut radalla tänä kesänä. Siskoista taas Ruusu ja Taiga treenaavat kovasti agilityä, ja toivottavasti pääsevät lähiaikoina jo kilpakentillekin.

Nyt vielä kuvia Kitin lomailusta, ja vähän muutakin koirien kohellusta.

Nuutti ja Kiti lenkillä

Montako whippettiä on kuvassa? Vastaus; 2 (Nuutti, Lumi)

Montako whippettiä on tässä kuvassa? Vastaus; 3 (Nuutti, Kiti, Lumi)

Nuutti ja Lumi

Nuutti ja Kiti

Välillä taistellaan leluista (Nuutti ja Kiti)

Lentävä whippettimme Nuutti, Kiti, Lumi ja Iisa

Kiti osaa tehdä olonsa mukavaksi

Ihana Kitty

Kiti kotimatkalla, mamma jo näkyvissä

Mitä tekee whippet jolta viedään tyynyt? Menee tyynyjen mukana, tietenkin. (Milla ja Nuutti)

Lumi oli samaa mieltä, ilman tyynyjä ei voi nukkua pedissä.

Nuuttia ei turhaan kutsuta kumimieheksi. Lopuksi vielä koostetta uimamaisterimme taidokkaista hypyistä.

Ja paremmin ei voisi kesää viettää.

 

torstai, 7. heinäkuu 2011

Kesälomailua

Aika on taas vierähtänyt uuden kodin huumassa. Suuremmat pihatyöt ja nurmikon istutukset saavat vielä odottaa syksymmälle, mutta en ole tietenkään malttanut olla tekemättä muutamat kivireunusteiset korokepenkit kukille ja ison havukasvien istustusalueen, ja muutama omenapuukin on jo löytänyt paikkansa. Pihalla on kyllä sulassa sovussa jo valtava kirjo horsmaa ja muuta värikästä luonnonkukkasta, joten nautitaan nyt ensimmäinen kesä niistä. Yläkerrassa sen sijaan on alkanut pari päivää sitten kova kolina, kun muutaman kuukauden levähtäneet raksamiehemme innostuivat taas jatkamaan projektia. Jospa muutaman kuukauden päästä päästäisiin levittäytymään vähän väljemmille vesille kun yläkertaan tulee 3 makuuhuonetta, kylppäri ja iso vaatehuone lisää tilaa.

Pihatöitä ja maalausurakointia vielä riittää

Omenapuu (sokerimiron) kukki kauniisti kesäkuussa

 

Viime viikolla piti tehdä pakollinen kesälomareissukin lasten kanssa. Tällä kertaa pyörähdimme vain Kalajoella asti, mutta Jukupark olikin kyllä paras huvipuisto tähän asti koetuista varmaankin vesiaiheisuudensa vuoksi, kun molemmat tytöt ovat varsinaisia vesipetoja. Äitikin kyllä, mutta valitettavasti tämänhetkinen tila ei sallinut suurempaa porskuttelua joten tyydyin kärvistelemään nahkaa aurinkotuolissa. Myimme vasta oman asuntovaunumme pois, joten olimme laina-autolla liikenteessä, mutta koirat on meillä jo niin tottuneita karavaanareita että mikä tahansa pyörillä liikkuva koti kelpaa mainiosti kunhan ihmislaumakin on mukana.

Lumi asuntoautossa hellettä paossa

Koirat on nauttineet kesästä kovasti helteestä huolimatta, kun ovat saaneet lähes päivittäin uintiannoksensa täyteen. Ja yhteistä aikaahan meillä nyt riittää kun jäin toukokuun lopulla vähän pidemmälle lomalle, ainakin vuodeksi. Lumilla ilmaantui toukokuussa jokin harmillinen vaiva etujalkaan, johon ei syytä ole keksitty laajoista tutkimuksista huolimatta. Etuosa on kuvattu varpaista kyynärpäihin ja selkärankaa myöten, ja ihonäytteetkin on tutkittu, eikä edes ortopedi löydä mitään selitystä ontumiselle. Lumilla on menossa nyt toinen lääkekuuri luutulehdus-annostuksella, kokeilunomaisesti. Koira on ainakin todistettavasti täysin terve luustoltaan kun on läpivalaistu, ja sydämen virallinen kuuntelukin tehtiin kun rouvalla on ikää ehtinyt tulla useampi vuosi lisää sitten viimeisen virallisen tutkimuksen. Mutta ei ole mitään whippetin elämää kun joutuu käppäilemään kävelyvauhtia viikosta toiseen, ja nyt viimeisen eläinlääkärikäynnin jälkeen tuli vielä totaalinen lenkkikielto neljäksi viikoksi

Nuutillahan ei ole kuin kaksi vaihdetta...

12-vuotias Iisa-mummelimme ei myöskään vielä tahtia suostu hiljentämään

Lumi ja Milla, hepat laitumella

Onko pakko kuvata intiimiä hetkeä  

(Nuutti)

Älli ja Tälli lempipuuhassaan

(Nuutti & Lumi)

Meidän koirat osaa liikennesääntöjä, Nuutti, Lumi ja Iisa "radalla", Milla toimii poliisina rannalla

Iisa pitää timmiydestään huolta, eikä suostu näyttämään 12 vuotiaalta

Lumi

(joka on saanut eläinlääkäreiltä lempinimen mussukka... vaikka kyllä se maailman lutuisin onkin)

Vähän liiankin lutuinen, Nuutti vie äitiään mennen tullen...

Kuten myös mummojaan...

(Milla ja Nuutti)

Ensi viikolla Nuutin pitäisi saada taas Kiti-siskonsa meille joksikin aikaa remuamiskaveriksi, mikä sattuu sopivasti Lumin toipumisen kannalta. Saa nähdä mitä sisarukset nyt keksii, vai onkohan ne kasvaneet henkisesti yhtään viime vuodesta