Ja ei kun pakkaamaan! Talo näyttää ulkoapäin jo lähes valmiilta, mutta karu totuus paljastuu kun astelee ovesta sisään. Ei siis ihan vielä kamoja kokoamaan. Eikä vielä päästä joulupuuroakaan keittelemään uutuuttaan hohtelevaan keittiöön. Keittiö on toki tilattu jo kesällä... Ja kaikki muutkin kalusteet, ja kodinkoneet, ja takka. Sisäportaita ei ole vielä tilattu, tarjouksia olen kyllä kysellyt, mutta ne kannattaa asentaa paikoilleen aika loppuvaiheessa, joten ei sitä tiedä vielä jos vaikka maku ehtii muuttua...

Talo näyttää hienolta, mutta koirat pitää varmaan kärrätä tuolla kottikärryllä noin parin vuoden ajan pihan perälle

ellei halua sisätiloista hiekkalaatikkoa...

 

 

 

Vuoden viimeinen koiramainen rutistus oli viime viikonloppuna, ja kohteena Seinäjoki. Reissu oli kyllä vallan mukava hotelleineen ja kulinaristisine kokemuksineen, ja itse näyttely sosiaalisena annoksena vie taas pitkälle talveen, mutta kehästä Nuutti sai tuloksena hienon sinisen nauhan koristamaan ERI-putkea. Kumimiehemme jähmettyi totaalisesti ja tuomarilta saatu kritiikki meni enimmäkseen jännittyneen esiintymisen piikkiin. Nuuttihan ei ole koskaan tykännyt kehätouhuista, mutta nyt oli kyllä liekö halliolosuhteet vai pitkähkö tauko näyttelyistä ja niiden sijaan mukavia pupun jahtauskisoja välissä aiheuttanut totaalisen vieraantumisen patsastelusta. Kasvateista Sipu ja Kiti saivat hienosti Eri:t ja luokkasijoitukset, ja tuomari käytti reilulla kädellä koko skaalaa jakaen paljon myös H:ta, joten jo Eri:t olivat todella mukava saavutus. 

Nyt tulee ainakin puolen vuoden tauko näyttelyihin kun keskitymme viemään rakennusprojektin loppuun, ja pakostakin kun näyttelyitä ei talvikaudella juuri täällä perifeeriassa ole. Liekö hyvästä vai huonosta, itse jään kyllä kaipaamaan reissuja, joten ensi keväänä tai alkukesästä uudella innolla taas menoihin mukaan.

Jonathan ja "Saisinko yhden lätyn pliis" -ilme.

(ja voisiko joku antaa minulle Pelastakaa nälyytetyt Whippetit ry:n puhelinnumeron...)