Pieni hurjastelijatiikerimme aiheutti taas hiukan lisää harmaita hiuksia juuri lomareissua edeltävänä iltana. Pakkailin sisällä tavaroita lasten ja Jannen ollessa ulkona laittamassa asuntovaunua reissukuntoon, kun yhtäkkiä kuului kamala huuto ja uikutus perään. Onneksi verenpaineeni on liiankin matala, joten se kipusi ehkä normaalilukemiin kun juoksin ulos katsomaan saldoa ja ehdin pyörittää mielessäni kaikki vaihtoehdot katkenneesta jalasta johonkin rinnassa törröttävään keppiin asti. Huudon lähteestä ei ollut epäilystä koska kaikki muut laiskiais-whippetit röhnöttivät omilla pedeillään ja pitivät silmällä emäntää etten vain pääsisi karkaamaan pakkauksieni kanssa, paitsi Nuutti, joka tietenkin vain itseään viihdyttäen juoksi ulkona pihaa ympäri.

"Kylki auki!" oli ensimmäinen kommentti Jannelta joka oli ehtinyt nopeammin Nuutin luo. Se oli tosiaan juossut kylkensä johonkin (todennäköisesti asuntovaunun "tassuun"), ja nahka oli leikkautunut siististi noin 6 cm:n matkalta auki. Hiukan tarkemman tutkimisen jälkeen haava oli vain ilkeän näköinen, koska lihakset näkyivät nyrkin kokoiselta alueelta nahan venyessä molemmin puolin, mutta viilto ei ulottunut kuitenkaan lihaksiin asti, vaan lihaskalvot olivat aivan ehjät, eikä vertakaan tullut nimeksikään. Onneksi pääsimme n. 30km:n päähän eläinlääkäripäivystykseen kursimaan haavan kiinni. Lopputuloksena 8 tikkiä ja antibiottikuuri, ja totesimme että paljon pahemminkin olisi voinut käydä.

Hiukan pohdittiin että lähdetäänkö reissuun lainkaan, kunnes tulimme siihen tulokseen, että vaunuilureissulla Nuutin saa pidettyä kyllä helpommin aisoissa viikon ajan, kuin kotona, jossa sillä on tilaa riehua mielinmäärin. Siispä suuntasimme tien päälle. Risteilimme 9 päivää ympäriinsä Vaasasta Porin kautta Tampereelle, ja sieltä taas Härmän kautta Iisalmeen, joka piti olla viimeinen kohteemme näyttelyn vuoksi. Lapset pääsivät huvipuistoihin taas vuoden kiintiön täyteen. Nuutilla jäi Iisalmen näyttely välistä, mutta Iisa ja Lumi kävivät pyörimässä kehässä, vaikka ainakin Lumi olisi mieluummin viettänyt hellettä ja painostavaa ilmaa vaunulla kuin kehässä, niin vastahakoista oli jokaisen askeleen ottaminen. Prinsessaluonne nosti taas päätänsä...

Mutta annetaan Nuutin taas kertoa omin sanoin ja kuvin ensimmäisestä kesälomareissustaan.

 

Tässä siis minä, Nuutiksi ja Tikruksi kutsuttu vauhtiveikko. Emännän piti saada kuva tuosta uudesta vauhtiraidasta lanteella. Kaikilla kovilla kundeilla on kuulemma tuollaisia elämän kokemuksesta kertovia merkkejä, niin pitihän munkin hankkia ensimmäinen sellainen. Tuossa takana on mun ylpee mutsi.

Tässä ollaan Tuurin kyläkaupalla, jossa ostohysteeriset ihmiset oli jättäny ostoskärryjäkin pitkin poikin. Toiset wiput keskittyi apinoimaan mummolan springeriä Jenaa ja meni vaan nenä maata pitkin, mutta mamma oli pitänyt mua viikon juoksukiellossa niin mä vaan päästelin höyryjä ja aloin taas treenata lihaskuntoani.

Tää on muuten ihan parasta treeniä. Mulla on kaks omaa personal traineria, jotka pitää mun kunnosta huolta.

Ja mäkin yritän sitten vähän keksiä niille treeniohjelmaa...

Ei niistä mulle ole vastusta kun ne ei ehdi edes tajuta että mikä niiden ohi vilahti, mutta hauskaa meillä aina on yhdessä treenatessa.

Tää on yks mun vesileluista, kun mamma oli pakannut niitä mukaan että jos päästäis uimaan reissussakin, kun se kuuluu mun vakituiseen treeniohjelmaan, mutta nyt se selitti jotain että uintikin on pannassa parin viikon ajan. Täytyy siis keskittyä heittelemään näitäkin kuivalla maalla.

Kyllä ne toisetki välillä muutaman laukkapyrähdyksen otti, mutta enimmäkseen mä sain vaan viihdyttää itseäni tai juosta niiden hitaiden 2-jalkaisten kanssa.

Tästä kaverista tuli mun uus bestis, Savuksi ne sitä kutsui, hienompi nimi oli Zelig Bottle Of Smoke. Se osas ruotsiakin, joten aika välkky kaveri.

Aluksi se oli aika nössö, ja mun piti tosi varovasti yrittää houkutella sitä leikkiin.

Aika äkkiä mä sain sen kuitenkin mukaan, ja sitten piti vähän hivellä sen itsetuntoa antamalla sen juosta muka pakoon lelun kanssa, ja se luuli olevansa tosi nopee.

Kyllä siitä sitten jo ihan kelvollisen juoksukamun sai.

Sitten mä vähän opetin sille vapaapainia.

Aika hyvin se siinäkin kehittyi.

Sitten päästiin Iisalmeen ja mä näin mun systeriä Taigaa pitkästä aikaa, vähänkö oli kivaa!

Mä näytin sillekin mun parhaat temput ja se oli kyllä heti juonessa mukana.

Jotain se yritti urputtaa että mä vein sen kaikki parhaat lelut.

Kaikki mikä on sun, on myös mun!

Mä näytin sille mun hurmaavimman hymyni ja kyllä se sitten antoi mun leikkiä kaikilla sen leluilla.

Huisin kiva reissu oli, mä sain paljon uusia kavereita. Menomatkalla nähtiin mun veljeä Suloa ihan pikaisesti, tällainen komea kaverihan se oli niinkuin mäkin. Kotimatkalla taas käytiin vielä Rantsilassa moikkaamassa mun enoa ja sen kamuja. Ne oli jo sellaisia isoja äijiä, jotka tykkäs vaan kovasti mun äidistä, niin ei me leikitty sitten enempiä, mutta ihan kivaa oli nähdä niitäkin. Nyt ollaan jo kotimaisemissa, ja mäkin oon päässyt taas uimaan, ihan huippua! Mä päätän nyt matkaraportin tähän, palataan!

  Kesäterkuin Nuutti