Kohta kuukausi vierähtänyt viimeisistä kuvista, ja maisemat muuttuneet jo totaalisesti. Niin, sulihan se lumi lopulta meiltäkin, mutta tuli taas todettua Vaasan reissulla että kyllä se kesä on etelässä ainakin pari viikkoa edellä pohjoista, eikä sentään käyty edes ihan eteläisimmässä Suomessa. Eikään mekään sentään asuta kuin eteläisessä Lapissa, ylös rajalle asti on vielä melkein 500km matkaa.

Olen harkannut viime päivät pihaa puhtaaksi, ja tottavie viiden koiran jäljiltä sitä siivottavaa löytyykin... Aikuiset wiput on jo tottuneet loikoilemaan tyytyväisenä tuntitolkulla nurmikolla nauttien vain auringosta, ja siirtäen paikkaa aina emännän mukana niin etten pääse pois valvovien silmien alta. Nuutti taas ei osaa vielä lapsen innolla pysyä aloillaan, vaan koko ajan on keksittävä jotain kivaa pientä puuhaa. Niimpä se on kaivanut suurella vaivalla äidille uusia kukkapenkkiaihioita ympäri pihaa, varastellut lasten pihaleluja ja tietenkin ylpeänä juoksuttanut ja huudattanut sitten lapsia taloa ympäri. Useamman kerran olen myös huomannut sen livahtaneen aidan toiselle puolen jänisten hajujen perässä, enkä vielä ole sattunut näkemään mistä se toiselle puolen pääsee. Aidan alitse on ainoa vaihtoehto, mutta jostain syystä takaisin se ei mahdu sitä tietä, vaan hyppää etutassut aina aidan reunalle ja odottaa tyytyväisenä että nostan sen takaisin aidan yli omalle pihalle. Hyvin viattomalla habituksella tietenkin.

Reilu viikko sitten kävimme Oulussa aloittamassa maastokauden möllimaastoissa, ja Lumi juoksi todella hienosti pisteitä 260, ollen paras whippet. Kasvateista olivat juoksemassa myös Sipu, Luca ja Onni, sekä jenkkiblondimme Pita. Kaikki juoksivat erittäin hienosti, joten luottavaisin mielin voidaan mennä Kajaanin maastoihin viikon päästä. Pita juoksi ensimmäistä kertaa elämässään moottorivieheen perässä, ja on juossut aikaisemminkin ainoastaan kerran käsivetolaitteella. Synnynnäinen saalistaja siinä kuitenkin asuu, koska se juoksi heti upean juoksun ja tuli nuorissa koirissa toiseksi. Hienoa Pita!

Sipu näytti kyntensä viime viikonloppuna suorittamalla luonnetestin hienosti pistein 158. Tuomari Jorma Lankisella on myös itsellään yksi whippet, ja hän oli yltynyt kehumaan Sipun luonnetta todella hienoksi rodulle, ja että sen täytyy olla todella hyvä harrastuskoira, mitä se onkin. Alla vielä pisteet osa-alueittain:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperametti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +3 Kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
 

Ja sitten vakiokuvasarjaa, pääosassa tällä kertaa pikku-Tikrumme.

Pallohulluuden Nuutti peri jo äidinmaidossa

Kokoeroa ei ole enää paljoa äidin hyväksi

Nuija ja tosinuija, eikä näillä nuijilla ole mielenlaadussa lainkaan ikäeroa...

Lasten hiekkalelutkin käy ihan hyvin leikkiin

"Tuo rehukin näyttäis aika mehukkaalta"

"Shit että on kylmää!"

"Takajalkoja en ainakaan kastele"

"Vielä vähän...."

"Sainpas!"

Lenkillä pongattua; Nuutin ilme hetkeä ennen törmäystä...pajunoksaan

Alla vielä muutama kuva Oulun möllimaastoista, kaikki kuvat ovat Kuuselan Jussin käsialaa.

Sipu

Onni ja Sipu, ja huomaatko kuvassa mitään ylimääräistä?

Karkulainen pääsi yllättämään takavasemmalta, hiukan meni Onnilta pasmat sekaisin juoksun loppusuoralla kun valkoinen nuoli ilmestyi jostain ja oli viedä koko pupupaistin, mutta Sipu piti huolen että paisti pääsi oikeaan osoitteeseen

Lumi ja Luca

Lumi