]]>
Rakkaista rakkain mummokoiramme Iisa lähti tuonpuoleiseen kuukausi sitten. Iisalla oli pitkittynyttä ripulia, ja diagnoosin mahasyövästä, joka oli levinnyt myös ohutsuoleen, saimme vain kaksi viikkoa ennen loppua, joten kaikki tapahtui niin nopeasti ettei ajatukseen elämästä ilman Iisaa oikein ehtinyt tottua. Toki olimme tietoisia että viimeisiä vuosia vietetään yhdessä, olihan Iisalla ikää jo 12,5 vuotta, mutta tuntui että Iisa oli kesän jälkeen paremmassa kunnossa fyysisestikin kuin muutamaan vuoteen, ja ajattelin sen elävän kuitenkin vielä muutaman hyvän vuoden. Viimeiset päivät olivat kuitenkin jo kivun kanssa kamppailua, joten Iisasta luopuminen ei ollut samanlaista epäröintiä ja epätietoisuutta oikeasta hetkestä kuin mitä oli Jonathanin kanssa viime helmikuussa.
Suru on siis väistymässä ja hymy nousee väkisinkin huulille kun ajattelen edesmennyttä Iisaamme. Vitsailimme usein tuttavapiirissä että Iisalla on monta elämää kuten kissoilla, ja laskimme kuinka mones oli menossa. Kerrompa pienen tarinan sen useasta elämästä. Iisahan tuli meille suloisena pienenä nyyttinä parin kuukauden ikäisenä. Iisa oli pentueensa ainoa tyttö, joten se oli varmasti jo pentulaatikossa käynyt kovat kamppailut oikeuksiensa puolesta poikalauman keskellä. Nelikuisena pentuna se joutui ensimmäiseen vastoinkäymiseen, kun toinen koira juoksi sitä päin, ja Iisalta repesi nivelsiteet takajalan kintereestä ja polvesta. Vaihtoehtona oli joko vaativa leikkaus jonka onnistumiselle ei ollut mitään takeita, tai puolen vuoden hihnalenkit ja jalka paketissa koko ajan. Valitsimme jälkimmäisen, vaikka kurjalta tuntuikin whippetin lapsuuden kuluessa ilman hepuleita ja rallaamista. Jalasta tuli kuitenkin ihan kelpo normaaliin elämiseen, vaikka kinner oli jäykistynyt hieman vinoon eikä taipunut kuten normaali, ja Iisa istui koko elämänsä toisella kankulla. Kahden maan muotovaliokin siitä valmistui helposti, vaikka muutamat huomautukset "lerpattavista" kintereistä saatiinkin. Vain juoksu-ura kilpailumielessä siltä kiellettiin kokonaan.
Yksi juhannus vietettiin päivystyksessä Iisan juostua uintireissulla rantakaislikossa piilotelleeseen ankkuriin, josta törrötti paksu harjateräs. Piikki upposi Iisan rintaonteloon, ja oli todella millien päässä ettei se osunut sydämeen tai puhkaissut keuhkoa. Rytäkästä selvittin muutamalla tikillä ja antibioottikuurilla. Iisa kävi läpi kolme suurta leikkausta, yhden hätäsektion, yhden maitorauhaskasvainten poiston ja kohdunpoiston, jossa myös samalla poistettiin maitorauhaskasvaimia. Se kasvatti maailmaan kaksi pentuetta, joista ensimmäisessä oli 6 pentua, ja jälkimmäisessä hiukeat 11, joista 3 kuoli jo kohtuun tilanpuutteen vuoksi, ja senkin pentueen se hoiti huolellisesti ja rakkaudella vaikka synnytti ensin normaalisti 3 pentua, loput jouduttiin leikkaamaan komplikaatioiden vuoksi, ja Iisa oli rankasta synnytysrupeamasta itsekin heikossa kunnossa. Samoin se oli ensimmäisenä ottamassa vastaan synnytyslaitokselta kaikki kolme lastamme, ja huolehti aina laumastamme. Se ehti asua kanssamme seitsemässä eri osoitteessa, ja koti oli aina siellä missä mekin olimme. Olen onnellinen nyt että se ehti asettua vielä tähän uuteen ja toivottavasti lopulliseen kotiimme, jonka pihatuomen alle Iisa sai myös viimeisen leposijansa. Iisa oli aina sitkeä ja itsepäinen, oikea leijonaemo. Sen motto oli aina elää ja mennä täysillä eteenpäin, vastoinkäymiset olivat vain hidasteita. Iisa jätti varmasti lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin jotka sen persoonan tunsivat. Iisalla oli sydän puhdasta kultaa.
Ihmeellistä sattumaa kyllä, samana päivänä kun saattelimme Iisan viimeiselle matkalle, tuli Iisan tytär Inka meille. Perheen lapsella oli allergia äitynyt niin pahaksi että Inkalle oli pakko etsia uusi koti. Inka on luonteeltaan yhtä rakastettava kuin emänsäkin, ja olisin mielellään voinut pitää sen itselläni, niin hyvin se sopeutui meidän laumaankin, mutta onneksi Inkalle oli monta hyvää kotia tarjolla, joista yritin miettiä parhaan valinnan. Inka pääsi Nuutin siskon, Kanelin seuraksi asumaan Haukiputaalle. Toivoin tekeväni asiassa kaksi hyvää kerralla, koska Kanelikin oli kaivannut kovasti whippetseuraa, ja Inka tarvitsi ehdottomasti myös leikkiseuraa, koska se oli jo muutama kuukausi aiemmin menettänyt oman koirakaverinsa. Hyvin on Inkalla ja Kanelilla alkanut yhteiselämä sujumaan, toivottavasti saan tytöistä jotain yhteiskuvaa myöhemmin tänne blogiinkin. Muutama kuva kuitenkin Inkasta meillä:
Inka osasi pitää jöötä meidän rasavilli-Nuutillekin
Nuorimmilla synkkasi parhaiten, vanhemmat yrittää kipittää perässä.
Ja Inkan ei pitänyt juuri välittää leluista. Meillä sai aika äkkiä puputkin kyytiä.
Mukavaa joulunodotusta kaikille blogin lukijoille! Itse ainakin odotan joulua aivan innoissaan, koska olen kuullut vähän huhuja että joulupukki muistaisi minua tänä vuonna aivan erityisellä Canonin paketilla... Lupaan olla kyllä ensi vuonnakin yhtä kiltti!
]]>
Aloitetaan kierros koirien huoneesta. Siellä sai viimeisen leposijansa meidän vanha
sohvamme, joka onkin otettu ilolla vastaan.
Huoneessa on tietysti oma uloskäynti ja vesipiste. Täällä saadaan toivottavasti
pikapuoliin hoidella pentujakin.
Tässä meidän ratkaisumme tilanteisiin joissa koirat
pitää saada suljettua omaan huoneeseensa. Näin
ne eivät ole kuitenkaan täysin eristyksissä.
Uusi palvelijamme, ja olohuoneestakin kehtaa jo ottaa kuvan.
Olohuone-erkkeri toiselta suunnalta.
Kodinhoitohuone, joka toimii myös vauvanhoitohuoneena tällä hetkellä.
Ja toisen seunustan kaapit. Pesutorni odottaa vielä kaupassa...
Uloskäynti sivuterassille, ja pesuhuoneen ovi.
Tämä alakerran huone oli aiemmin oma makuuhuoneemme, mutta olemme muuttaneet toistaiseksi yläkertaan,
ja sisustaneet tämän vierashuoneeksi, ja pikku-miehen tulevaksi leikkihuoneeksi.
Myös tyttöjen tietokone on sijoitettu huoneeseen jotta sen käyttöä on helpompi valvoa alakerrassa.
Portaat
Yläkerran aula
Parvekkeelle kulku
Vaatehuoneen ja pesuhuoneen ovet, joihin siis käynti aulasta. Vasemmalla tyttöjen huoneiden ovet.
Oma makuuhuone
Huoneen toinen pääty. Vanhat huonekalut toimittaa vielä sisustuksen virkaa, mutta suunnitelmissa on kaikennäköistä uutta...
Kiian huone, ja lempiväriä käytettiin "punaisena lankana".
Ikeassa on taas käyty peräkärryn kera.
Neean lempiväristäkään ei liene epäselvyyttä, koulupöytiä lukuunottamatta aikalailla
identtiset kalusteet tytöillä.
Ja viimeiseksi vielä koti joka toivottaa tervetulleeksi. Maalausurakka siirrettiin suosiolla ensi kesään, terassit vaan maalattiin kun olivat puupinnalla.
]]>Nuutti valioitui Oulussa heinäkuun puolessa välissä, joten meidän osaltamme näyttelyt ovat varmaankin tämän vuoden osalta käyty. Nuutti ei ole koskaan viihtynyt kehissä joten se jäänee ainakin osa-eläkkeelle näyttelyistä, ja keskittyy nyt juoksu-uraansa. Lumi taas keskittyy suunniteltuun mammalomaansa odottelemalla juoksujen alkamista. Sen mystinen jalkavaiva näyttää nyt olevan päällisin puolin selätetty, mutta en ota riskiä juoksuttamalla sitä nyt syksyn kisoissa ettei vaiva uusiudu.
Eilen kuulin Turusta mahtavia uutisia, kun Nuutin Vanja-veli oli saanut ensimmäisen sertinsä näyttelyistä. Onnea vielä Millalle ja Rikulle! Aika monipuolisesta pentueesta on kyse kun kaikki kolme harrastavaa sisarusta ovat saaneet sertejä sekä maastoista että näyttelyistä. Vanja sai myös vasta ratakirjansa valmiiksi juostuaan koejuoksut läpi, ja Sulo-veli on kovaa vauhtia menossa samaa tavoitetta kohti. Myös Kiti on treenaillut radalla tänä kesänä. Siskoista taas Ruusu ja Taiga treenaavat kovasti agilityä, ja toivottavasti pääsevät lähiaikoina jo kilpakentillekin.
Nyt vielä kuvia Kitin lomailusta, ja vähän muutakin koirien kohellusta.
Nuutti ja Kiti lenkillä
Montako whippettiä on kuvassa? Vastaus; 2 (Nuutti, Lumi)
Montako whippettiä on tässä kuvassa? Vastaus; 3 (Nuutti, Kiti, Lumi)
Nuutti ja Lumi
Nuutti ja Kiti
Välillä taistellaan leluista (Nuutti ja Kiti)
Lentävä whippettimme Nuutti, Kiti, Lumi ja Iisa
Kiti osaa tehdä olonsa mukavaksi
Ihana Kitty
Kiti kotimatkalla, mamma jo näkyvissä
Mitä tekee whippet jolta viedään tyynyt? Menee tyynyjen mukana, tietenkin. (Milla ja Nuutti)
Lumi oli samaa mieltä, ilman tyynyjä ei voi nukkua pedissä.
Nuuttia ei turhaan kutsuta kumimieheksi. Lopuksi vielä koostetta uimamaisterimme taidokkaista hypyistä.
Ja paremmin ei voisi kesää viettää.
]]>
Pihatöitä ja maalausurakointia vielä riittää
Omenapuu (sokerimiron) kukki kauniisti kesäkuussa
Viime viikolla piti tehdä pakollinen kesälomareissukin lasten kanssa. Tällä kertaa pyörähdimme vain Kalajoella asti, mutta Jukupark olikin kyllä paras huvipuisto tähän asti koetuista varmaankin vesiaiheisuudensa vuoksi, kun molemmat tytöt ovat varsinaisia vesipetoja. Äitikin kyllä, mutta valitettavasti tämänhetkinen tila ei sallinut suurempaa porskuttelua joten tyydyin kärvistelemään nahkaa aurinkotuolissa. Myimme vasta oman asuntovaunumme pois, joten olimme laina-autolla liikenteessä, mutta koirat on meillä jo niin tottuneita karavaanareita että mikä tahansa pyörillä liikkuva koti kelpaa mainiosti kunhan ihmislaumakin on mukana.
Lumi asuntoautossa hellettä paossa
Koirat on nauttineet kesästä kovasti helteestä huolimatta, kun ovat saaneet lähes päivittäin uintiannoksensa täyteen. Ja yhteistä aikaahan meillä nyt riittää kun jäin toukokuun lopulla vähän pidemmälle lomalle, ainakin vuodeksi. Lumilla ilmaantui toukokuussa jokin harmillinen vaiva etujalkaan, johon ei syytä ole keksitty laajoista tutkimuksista huolimatta. Etuosa on kuvattu varpaista kyynärpäihin ja selkärankaa myöten, ja ihonäytteetkin on tutkittu, eikä edes ortopedi löydä mitään selitystä ontumiselle. Lumilla on menossa nyt toinen lääkekuuri luutulehdus-annostuksella, kokeilunomaisesti. Koira on ainakin todistettavasti täysin terve luustoltaan kun on läpivalaistu, ja sydämen virallinen kuuntelukin tehtiin kun rouvalla on ikää ehtinyt tulla useampi vuosi lisää sitten viimeisen virallisen tutkimuksen. Mutta ei ole mitään whippetin elämää kun joutuu käppäilemään kävelyvauhtia viikosta toiseen, ja nyt viimeisen eläinlääkärikäynnin jälkeen tuli vielä totaalinen lenkkikielto neljäksi viikoksi
Nuutillahan ei ole kuin kaksi vaihdetta...
12-vuotias Iisa-mummelimme ei myöskään vielä tahtia suostu hiljentämään
Lumi ja Milla, hepat laitumella
Onko pakko kuvata intiimiä hetkeä
(Nuutti)
Älli ja Tälli lempipuuhassaan
(Nuutti & Lumi)
Meidän koirat osaa liikennesääntöjä, Nuutti, Lumi ja Iisa "radalla", Milla toimii poliisina rannalla
Iisa pitää timmiydestään huolta, eikä suostu näyttämään 12 vuotiaalta
Lumi
(joka on saanut eläinlääkäreiltä lempinimen mussukka... vaikka kyllä se maailman lutuisin onkin)
Vähän liiankin lutuinen, Nuutti vie äitiään mennen tullen...
Kuten myös mummojaan...
(Milla ja Nuutti)
Ensi viikolla Nuutin pitäisi saada taas Kiti-siskonsa meille joksikin aikaa remuamiskaveriksi, mikä sattuu sopivasti Lumin toipumisen kannalta. Saa nähdä mitä sisarukset nyt keksii, vai onkohan ne kasvaneet henkisesti yhtään viime vuodesta
]]>
Äkkiseltään laskettuna projekti on vaatinut neljä sairaalakäyntiä (juu-u, kannattaa hommata tapaturma- ja talkoovakuutukset ajantasalle ennen rakentamista, niille on tarvetta), lukemattoman määrän hikeä ja saavillisen kyyneleitä ja ärräpäitä kun vastustuksen ja väsymyksen määrä on rajaton. Ensimmäiset pari viikkoa on mennyt jonkinlaisessa rakentamiskrapulassa, ja alakerta on muistuttanut enemmän kaatopaikkaa kuin valmista taloa, kun olemme änkäytyneet kaiken 14 vuoden aikana haalitun omaisuuden kera tänne yläkerran kaivattujen 3 makuuhuoneen ja vaatehuoneen vielä puuttuessa. Toki meillä on 2 makuuhuonetta ja iso kodinhoitohuone alakerrassa, ja neliöitä 107, joten kyllä tänne mahtuu, mutta säilytystiloja on vielä vähän neljän hengen ja koiralauman tarpeisiin. Nyt alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tavarat olla paikoillaan, ja huonekalut löytäneet ainakin väliaikaisen asemansa, ja koti alkaa todella tuntua kodilta. Ihanaa alkaa keskittyä viimein sisustamiseen, ja jossain vaiheessa pitäisi uusia muutama huonekalukin, ensimmäisenä Nuutin muotoilema sohvamme, jonka design ei kuitenkaan miellytä meidän muiden silmää, joten jätin suosiolla olohuoneen kuvaamatta seuraavaan kuvakavalkaadiin. Verhotangot ovat vielä kaupassa kun emäntä ei ole löytänyt mieleisiään, mutta onneksi otimme sälekaihtimet kuitenkin ikkunatoimitukseen mukaan.
Aloitetaan kierros eteisestä.
Suoraan edessä olevaan nurkkaan tulee portaat yläkertaan, siksi seinästä roikkuva
sähköjohto portaiden led-valoja varten.
Ensimmäinen "huonekalu", eteisen kaappi, made by Ikea.
Tämä makuuhuoneen vaatekaappi myös Ikea-versio, näihin olen kyllä ollut todella tyytyväinen.
Makuuhuone toiselta suunnalta.
Keittiö
Keittiö toiselta suunnalta
Keittiön saareke ja "baaritiski". Takana näkyy olohuoneen erkkeriä.
Ruokailutila
Takkanurkkaus päivänvalossa
Ja iltaisin valaisee tähtitaivas
WC
Kristallikruunu tuomassa pientä blingblingiä WC:hen
Pesuhuone
Sauna
Koirien huone toimittaa lastenhuoneen virkaa kunnes yläkerta valmistuu, mutta odotan kunnes nuoriso saa siivousinspiraation ennenkuin sieltä pystyy ottamaan kuvan. Kodinhoitohuone jäi myös kuvaamatta kun siellä oli vielä silikoonipurkki poikineen... Mutta ei muuta kuin tervetuloa kyläilemään ystävät ja sukulaiset!
]]>Jonathan,
Fin&S Mva Zaraque's End Of Limits
27.9.2001-24.2.2011
Nuku rauhassa rakas. Kiitos että sain jakaa elämäni parhaat vuodet sinun kanssasi.
Laumanjohtaja on poissa. Eilen oli varmasti elämäni raskain päivä tähän mennessä. Jonathan on kärsinyt munuaisten vajaatoiminnasta viime syksystä lähtien, ja tämän vuoden puolella sen tila huononi todella nopeaan tahtiin. Dialyysi ja munuaisen siirto olisi ainoa hoitokeino sairauteen, mutta koirilla ei kuitenkaan vielä realistinen, joten kohtaloksemme jäi seurata rakkaan perheenjäsenemme kuihtumista kun ruokavaliohoito ainoastaan ehkä jatkoi vähän elinaikaa. Vaikka väistämätön oli tiedossa ja odotettavissa jo viimeiset viikot, oli oikean hetken päättäminen ja Jonathanista luopuminen vaikein asia jonka olen joutunut kohtaamaan. Jonathan oli ensimmäisestä pentueestamme, ja sen kanssa tutustuimme juoksuharrastuksen ihanaan maailmaan, sekä radalla että maastoissa. Jonathan oli tunnettu lehmän hermoistaan ja herkkupersoudestaan. Juoksukilpailuissakin se jaksoi makoilla riehumatta ja rauhassa odotellen omaa vuoroaan, ja sen kanssa käytiin lämmittelemässä ilman hihnaa, mutta heti kun astuttiin radalle siinä syttyi sitkeä metsästäjä. Vielä viime talvena eräs ohitsemme ajanut moottorikelkkailija kävi kiltisti palauttamassa Jonathanin noin puolen kilometrin ajojahdin jälkeen, eli moottori ja lujaa pakeneva "saalis" saivat vietin laukeamaan vielä vanhoilla päivilläkin, vaikka kisaaminen loppui jo 6 vuotta sitten.
Pöydältä mariskoolista sen sijaan hävisivät välillä mystisesti kohvehtikarkit, joiden paperikääreet oli sievästi avattuna astian ympärillä. Munkkivarkaistakin Jonathan yllätettiin yöllä. Lastemme kanssa se jaksoi aina painia kärsivällisesti, vaikka lasten otteet ei aina olleet varmaan sieltä hellimmästä päästä. Esikoisemme lempinukahtamispaikka olikin koiran sänky ja Jomppe tyynynä. Taisipa olla lastemme ensimmäisten sanojenkin joukossa "Jomppe". Laumassa Jonathan oli hiljainen johtaja, sen ei tarvinnut koskaan komentaa laumaansa, mutta kaikki kunnioittivat sitä, myös vierailevat koirat. Onneksi ihanat muistot jäävät sydämiimme, niitä ei kukaan voi viedä. Kaipaus on ääretön, mutta toivottavasti se aikaa myöten helpottaa.
]]>Meillä oli marras-joulukuun vaihteessa muutaman päivän spesiaalivieraskin kyläilemässä. Nuutin veljen, Sulon, omistaja joutui luopumaan siitä melko yllättäen, ja heti seuraavana päivänä Sulo matkusti Kokkolasta meille odottelemaan uuden kodin löytymistä. Vielä saman päivän aikana Sulolle tarjoutui parikin hyvää kotia, ja niin Sulo matkusti vielä pidemmän matkan muutaman päivän päästä Turkuun. Se pääsi asustelemaan oman veljensä Vanjan kanssa samaan perhepiiriin, joten pojat pääsevät näkemään ja leikkimään keskenään hyvinkin tiiviisti. Kiitos kaikille ihanille ystäville jotka autoitte Sulon uuden kodin etsinnässä, ja onnittelut Marille, Rikulle ja Millalle uudesta perheenjäsenestä! Suloa päästään mahdollisesti näkemään tulevaisuudessa myös harrastusten parissa, ainakin Vanja on luvannut opettaa sille pupun pyydystyksen saloja :)
Allekirjoittanut on pyörinyt viime aikoina netissä ainoastaan rakennusasioiden puitteissa, missä se onkin muuten verraton työkalu ainakin tällaisille amatöörirakentajille. Eli Kotisivujen päivistys on uinunut talviunta, samoin kuin plogikirjoittelu, mutta ei meillä koirarintamalla ole juuri mitään toimintaa ollutkaan. Joulukuun aikana oli tasan kaksi päivää jolloin pakkasta oli nipinnapin kymmenen alapuolella, kaikkina muina lähempänä kahtakymmentä tai yli, joten koiratkin on pysyneet noita vähiä päiviä lukuunottamatta melko tiiviisti sisätiloissa ja koittaneet keksiä muuta virikettä. Vanhuksille riittää nukkuminen tarpeeksi hyvässä paikassa, mutta Nuutti ja Lumi ovat viihdyttäneet toisiaan omilla ja välillä lasten leluilla, ja melkein päivittäin meillä on neljän hengen (kahden kaksijalkaisen lapsen ja kahden nelijalkaisen) kiihdytysajot keittiön ja olohuoneen ringissä.
Loppuun pari kuvaa jotka Milla lähetti Vanjasta ja Sulosta. Ja hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille plogin lukijoille!
Turkkusen tykinkuulat Sulo ja Vanja
Vanja & Sulo
]]>Sisätiloissa on sitten vielä hiukan säätöä... Tulevana tiistaina saamme viimein lattian taloon, ja sen jälkeen pitäisikin alkaa tulla näkyvää pintaa aikaan, kun alkaa väliseinien pystytys ja muuraukset. Tulikiven takka-leivinuunikin tulee jo reilun parin viikon päästä, mutta ehkä joulun tienoilla sen pystyy muuraamaan paikoilleen kun lattia on tarpeeksi kuivahtanut, ja piippukin siinä jossain välissä muurattu. Sitten alkaisi olla mukavat työskentelyolot kun takalla saa talon pidettyä jo lämpimänä. Nyt siellä puhaltaa koko ajan rakennuspuhallin, ja voin melkein kuulla mitä vauhtia sähkömittari raksuttaa... Alkaa jo tuntua pikkuhiljaa siltä, että ehkä pääsemme kuin pääsemmekin kevään aikana muuttamaan.
Ja muutamat kuvapäivityksetkin talvisista maisemista:
Tämä oli tilanne vielä hetki ennen lumien saapumista
Tänään keskipäivällä, ja tämän kirkkaammaksi päivä ei enää täällä lapissa muutu
Kaamosmainen tunnelma
Vaunukin on päässyt omalle paikalleen
Auto"hallimme"
Näkymää sisältä. Lattiassakin kiertää n. 500 metriä putkea, ja se on vasta alakerrassa...
Ensimmäinen kalusteemme, Unidrain lattiakaivo, joka tulee siis lähes koko pesuhuoneen seinän mitalle, ja mahdollistaa isot laatat lattiassakin.
Tälle plogin päivityspäivällekin oli tärkeä syy. Tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä kun viimeisin pentueemme syntyi, onnittelut siis Hermannille, Vanjalle, Sulolle, Kitille, Ruusulle, Taigalle, Kanelille ja tietysti omalle raidalliselle vipeltäjällemme Nuutille! Niin energinen sakki näki silloin päivänvalon, ja nämä kaksi vuotta ovat olleet niin tapahtumarikkaita, että ei ole kahteen vuoteen tullut mieleenkään alkaa suunnittelemaan uutta pentuetta. Nyt kuitenkin joukkue on saavuttanut täysi-iän, ja uskallan kai jo alkaa pikkuhiljaa katsomaan taas tulevaisuuteen. Ensi vuonna toivottavasti pääsen taas nuuhkimaan pikkupentujen tuoksua.
Nuutti, paras joululahjamme kaksi vuotta sitten
]]>Talo näyttää hienolta, mutta koirat pitää varmaan kärrätä tuolla kottikärryllä noin parin vuoden ajan pihan perälle
ellei halua sisätiloista hiekkalaatikkoa...
Vuoden viimeinen koiramainen rutistus oli viime viikonloppuna, ja kohteena Seinäjoki. Reissu oli kyllä vallan mukava hotelleineen ja kulinaristisine kokemuksineen, ja itse näyttely sosiaalisena annoksena vie taas pitkälle talveen, mutta kehästä Nuutti sai tuloksena hienon sinisen nauhan koristamaan ERI-putkea. Kumimiehemme jähmettyi totaalisesti ja tuomarilta saatu kritiikki meni enimmäkseen jännittyneen esiintymisen piikkiin. Nuuttihan ei ole koskaan tykännyt kehätouhuista, mutta nyt oli kyllä liekö halliolosuhteet vai pitkähkö tauko näyttelyistä ja niiden sijaan mukavia pupun jahtauskisoja välissä aiheuttanut totaalisen vieraantumisen patsastelusta. Kasvateista Sipu ja Kiti saivat hienosti Eri:t ja luokkasijoitukset, ja tuomari käytti reilulla kädellä koko skaalaa jakaen paljon myös H:ta, joten jo Eri:t olivat todella mukava saavutus.
Nyt tulee ainakin puolen vuoden tauko näyttelyihin kun keskitymme viemään rakennusprojektin loppuun, ja pakostakin kun näyttelyitä ei talvikaudella juuri täällä perifeeriassa ole. Liekö hyvästä vai huonosta, itse jään kyllä kaipaamaan reissuja, joten ensi keväänä tai alkukesästä uudella innolla taas menoihin mukaan.
Jonathan ja "Saisinko yhden lätyn pliis" -ilme.
(ja voisiko joku antaa minulle Pelastakaa nälyytetyt Whippetit ry:n puhelinnumeron...)
]]>